Matka kohti unelmaa alkaa
Minun nimeni on Alex Tramp, synnyin Skotlannin pääkaupunki Edinburghissa 13.12.1986. Sukuni juuret ovat Pohjois-Irlannissa. Isoisovanhempani muuttivat 1800-luvulla Pohjois-Irlannista Skotlantiin ja juuri Edinburghiin. En tarkalleen tiedä miksi he muuttivat Pohjois-Irlannista pois, tämä asia on ollut suvulleni aina jotenkin herkkä asia ja siitä vain yksinkertaisesti ei ole koskaan puhuttu. Yritin kerran isovanhemmiltani asiasta kysyä ruokapöydässä ja isoisäni antoi minulle siitä hyvästä nahkavyöllä kurinpalautuksen. Tuon jälkeen en ole asiaa pahemmin kysellyt keneltäkään. Koko sukuni on myös jalkapallofanaatikkoja täynnä, kaikki isoäitiäni ja pienintä sisartani myöten seuraavat niin kotimaisia jalkapallosarjoja kuin kansainvälisiäkin pelejä. Koko sukuni kannattaa Celtic FC:a, niin on aina ollut ja niin tulee varmaan aina olemaankin. Tämä juontaa luultavasti juuri meidän Pohjois-Irlantilaisiin sukujuuriin. Paitsi minä. Minä en kannata Celticiä. Minä vihaan heitä. Koko seuraa, pelaajia, värejä, faneja, jopa perhettänikin pelipäivinä. Muuten rakastan heitä enemmän kuin mitään tässä maailmassa. Tai no... Rakastan yhtä asiaa enemmän kuin perhettäni. Nimittäin FC Rangersia.
Niin kauan, kun olen elämästä ja jalkapallosta jotain tajunnut olen kannattanut Rangersia. En oikeastaan tiedä vielä tänäkään päivänä miksi näin kävi. Taisin olla jotain viiden tai kuuden vanha, kun ilmoitin faijalleni haluavani joululahjaksi FC Rangersin pelipaidan ja huivin. Lahjan sijaan sain Celtic FC:n vastaavan paidan ja huivin. Niin ja nahkavyöstä. Nahkavyöstä sain sen takia, kun en hyväksynyt lahjaani ja kerroin kannattavani ikuisesti Rangersia. Ja samasta syystä sain myös aikanaan koulussakin turpaani, oikeastaan kaikki luokkakaverini kannattivat Celticiä, jopa opettajani nöyryytti minua koko luokan edessä, kun menin eräänä päivänä kouluun Rangersin huivi päälläni. Oli minulla koulussa kavereitakin, tai yksi ainakin. Mike. Hänkin otti turpaansa jatkuvasti. EI sen takia että hän olisi kannattanut Rangersia. Vaan sen takia, kun hän ei tykännyt ollenkaan jalkapallosta. Ja hän oli myös homoseksuaali. Minulle sillä ei ollut väliä vaikka Mike olikin homo eikä piitannut jalkapallosta, hän hyväksyi minut sellaisenaan kuin olin ja minä hänet. Se oli helvetin rankkaa, kun kotona sai jatkuvasti remmistä ja koulussa tuli välitunneilla turpaan. Ja minkä takia?! Sen takia, kun en kannattanut samaa jalkapalloseuraa kuin koulukaverini tai faijani.
Kuudentoista ikäisenä sain tarpeekseni jatkuvasta turpaan ottamisesta ja karkasin kotoa. Kerroin asiasta ainoastaan mutsille ja isosiskolleni. He molemmat ymmärsivät minkä takia halusin lähteä. Lähtiessäni minulla oli muutama sata puntaa taskunpohjalla ja väärennetyt henkkarit. Reppuun olin pakannut parit vaihtovaatekerrastot ja Rangersin pelipaidan. Kiertelin ensimmäiset pari vuotta vain ympäri Skotlantia, tienasin rahaa tekemällä töitä apumiehenä rakennuksilla, maatiloilla kuin ravintoloiden keittiöissäkin. Kahdeksantoistakesäisenä muutin Englantiin ja Lontooseen, olin tutustunut Skotlannissa keittiötöissä ollessa nuoreen englantilaiseen, jonka luokse muutin alkuun asumaan.
Ensimmäinen vuosi Lontoossa meni lähinnä ryypätessä ja rellestäessä, en oikeastaan tiedä miten meillä siihen oli varaa, en koskaan varastanut tai tehnyt muutenkaan mitään laitonta, mutta aina sitä rahaa vain tuntui jostain viinaan [ja naisiin] ilmestyvän vaikka emme kumpikaan kaverin kanssa käyneet töissä. Lopulta 20 vuotissynttäreideni lähestyessä sain tarpeekseni ja aloin miettimään mitä haluan elämälläni tehdä. Olin jo pienenä poikana unelmoinut jalkapallovalmentajan hommista, en ikinä niinkään pelaamisesta. Siihen minusta ei olisi ollut, ei näillä polvilla. Mutta valmentaminen kiinnosti tuolloin. ja se kiinnostaa edelleen nykypäivänäkin. Niinpä hakeuduin Lontoossa erilaisille jalkapallovalmennuskursseille, kurssien käymisen ohella pääsin myös töihin erään kuuluisan hotellin keittiöön. Olihan tuota pakko jotain töitä tehdä, että oli varaa asumiseen, elämiseen ja kurssien maksamiseen. Toimin myös samoihin aikoihin parinkin eri jalkapalloseuran juniorivalmennuksessa. Sain sillä tavalla kunnolla ensikosketuksen valmentamiseen ja huomasin todellakin nauttivani siitä hommasta.
Kansallisen C-lisenssin saamisessa meni kaiken kaikkiaan pari vuotta. Tein tuon ajan koko ajan keittiöhommia ja valmensin junioreita. Mutta lisenssin saatuani jätin keittiöjutut taakseni ja päätin keskittyä vain jalkapalloon. Pakkasin myös tavarani ja palasin kotiseudulle Edinburghiin monen vuoden tauon jälkeen. En ollut nähnyt perhettäni tai pitänyt heihin muutenkaan yhteyttä yli kuuteen vuoteen. Vasta palatessani tajusin miten paljon olin heitä oikeastaan kaivannut, kaikesta huolimatta. En kuitenkaan olisi palannut kotiin, jos en olisi saanut tarjousta Skotlannin kauneimman jalkapalloseuran, Rangers FC:n, junioreiden valmentamisesta. Pestihän oli oikeastaan aivan samanlainen kuin Englannissa junioreita valmentaessani, mutta tämä oli tarjous, jota en vain voinut hylätä. Olihan tämä kuitenkin minulle mahdollisuus päästä rakastamani seuran palvelukseen ja lyödä jalansijaa oven väliin tulevaisuutta ajatellen. Onhan yksi suurimmista haaveistani kuitenkin Rangersin valmentaminen.
Ensimmäinen vuosi Lontoossa meni lähinnä ryypätessä ja rellestäessä, en oikeastaan tiedä miten meillä siihen oli varaa, en koskaan varastanut tai tehnyt muutenkaan mitään laitonta, mutta aina sitä rahaa vain tuntui jostain viinaan [ja naisiin] ilmestyvän vaikka emme kumpikaan kaverin kanssa käyneet töissä. Lopulta 20 vuotissynttäreideni lähestyessä sain tarpeekseni ja aloin miettimään mitä haluan elämälläni tehdä. Olin jo pienenä poikana unelmoinut jalkapallovalmentajan hommista, en ikinä niinkään pelaamisesta. Siihen minusta ei olisi ollut, ei näillä polvilla. Mutta valmentaminen kiinnosti tuolloin. ja se kiinnostaa edelleen nykypäivänäkin. Niinpä hakeuduin Lontoossa erilaisille jalkapallovalmennuskursseille, kurssien käymisen ohella pääsin myös töihin erään kuuluisan hotellin keittiöön. Olihan tuota pakko jotain töitä tehdä, että oli varaa asumiseen, elämiseen ja kurssien maksamiseen. Toimin myös samoihin aikoihin parinkin eri jalkapalloseuran juniorivalmennuksessa. Sain sillä tavalla kunnolla ensikosketuksen valmentamiseen ja huomasin todellakin nauttivani siitä hommasta.
Kansallisen C-lisenssin saamisessa meni kaiken kaikkiaan pari vuotta. Tein tuon ajan koko ajan keittiöhommia ja valmensin junioreita. Mutta lisenssin saatuani jätin keittiöjutut taakseni ja päätin keskittyä vain jalkapalloon. Pakkasin myös tavarani ja palasin kotiseudulle Edinburghiin monen vuoden tauon jälkeen. En ollut nähnyt perhettäni tai pitänyt heihin muutenkaan yhteyttä yli kuuteen vuoteen. Vasta palatessani tajusin miten paljon olin heitä oikeastaan kaivannut, kaikesta huolimatta. En kuitenkaan olisi palannut kotiin, jos en olisi saanut tarjousta Skotlannin kauneimman jalkapalloseuran, Rangers FC:n, junioreiden valmentamisesta. Pestihän oli oikeastaan aivan samanlainen kuin Englannissa junioreita valmentaessani, mutta tämä oli tarjous, jota en vain voinut hylätä. Olihan tämä kuitenkin minulle mahdollisuus päästä rakastamani seuran palvelukseen ja lyödä jalansijaa oven väliin tulevaisuutta ajatellen. Onhan yksi suurimmista haaveistani kuitenkin Rangersin valmentaminen.
Lincoln Utd
Olen sittemmin käynyt kokeilemssa siipiäni englantilaisen Lincoln Unitedin managerina, mutta tuo reissu jäi tyngäksi. Olin Lincolnissa vain vajaat kolme kuukautta, kun otin loparit. Tulin seuraan alunperin syyskuun [2014] lopulla, kun seura oli edellisen managerin alaisuudessa ajautunut Vanarama Conferencen putoamistaisteluun. Minulla taisi tuolloin olla hieman liikaa itseluottamusta ja luotin liikaa siihen, että saan joukkueen uuteen nousuun ja vietyä joukkueen sarjan keskikastiin ennen kauden päättymistä. Mutta kaikki meni heti alusta alkaen päin sitä itseään. Seuran omistajat ilmoittivat vajaa viikko palkkaamiseni jälkeen, että he ovat laittaneet seuran myyntiin eikä heitä enää kiinnosta. No eihän siinä auttanut muu kuin käydä hommiin ja laittaa iso pyörä pyörimään. Ilmoitin suoraan pelaajille ja valmentajille, että meillä on tasan yksi taovite loppukaudella: Nousta sarjan keskikastiin. Pelaajat ottivat tämän hyvin vastaan ja olivat valmiita tekemään kaikkensa tavoitteemme eteen. Ensimmäinen kuukausi sujui joukkueelta kanssani tuloksellisesti vähän niin ja näin. Otimme ensimmäisen yhteisen voiton vasta viidennessä pelissämme, mutta pelillisesti olimme kyllä alusta asti varsin hyvällä tasolla muuten. Pelaajat omakssuivat taktiikan hyvin heti alusta alkaen ja muutenkin tuntui, että koko joukkue hitsautui hyvin yhteen.
Mutta sitten tapahtui se pahin mahdollinen: Seuran johto ilmoitti minulle, että Lincoln on myyty ja että uudet omistajat haluavat tarkastella minun sopimustani. Seuraava kuukausi sitten olikin yhtä hullunmyllyä, pelaaja toisensa jälkeen tuli minulta huolissaan kyselemään, että taasko heillä vaihtuu valmentaja. En voinut tuossa tilanteessa oikein muuta kuin rauhoitella jokaista ja sanoa etten itsekään tiedä mitä tapahtuu. Pelillinen antimme oli marraskuussa ihan hyvää, jopa parempaa kuin lokakuussa, otimme voittoja sieltä täältä ja tuntui, että pelaajat haluavat näyttää uudelle johdolle missä mennään.
Joulukuun alussa kaikki sitten pimeni osaltani lopullisesti. Lincolnin uudet omistajat ilmoittivat, että he eivät aio jatkaa sopimustani ja olisi kannaltani parempi jos eroaisin samantien. Minkä takia minun pitäisi erota, jos he itse eivät halua minun jatkavan?! Ensin ajattelinkin, että jatkan niin kauan kuin voin ja pakotan heidät erottamaan minut, mutta pari päivää asiaa mietittyäni ja vielä FA Cupissa Coventrylle kärsityn 4-1 turpasaunan jälkeen, päätin että minun on oikesti itseni ja pelaajienkin parhaaksi lähdettävä. 6.12.2014 erosin Lincoln Unitedista.
"The Tigers"
Ehdin olla työttömänä reilun kuukauden päivät, kun Vanarama Conference South - sarjassa pelaava Gloucester otti minuun yhteyttä. Seuran puheenjohtaja Mike Dunstan torstaiaamuna kuuden aikoihin ja kertoi minulle seuran tilanteesta. Joukkue oli ajautunut Lincolnin tavoin putoamistaisteluun. Mike kertoi haluavansa juuri minut nostamaan joukkuetta pois pudotuskamppailusta paremmille sijoille. Toki olin alusta alkaen hommasta kiinnostunut vaikka Glouchester pelasikin Lincolnia alemmalla sarjatasolla, enhän kuitenkaan halunnut olla ikuisuuksiin asti työtön. Ja toiveenani oli edelleen, että voisin jatkaa Englannissa valmentamista. Ensimmäinen kysymykseni Mikelle puhelun aikana oli, että onko hän tosissaan halutessaan minut ja ei kai hän vain halua myydä seuraa pois. Mike kysyi minulta, että olenko hullu ja että miksi hän haluaisi myydä seuran, jota rakastaa enemmän kuin vaimoaan. Tapasimmekin sitten lopulta jo muutamia tunteja myöhemmin. Tapaaminen sujui kaikkinensa hyvin ja lopputuloksena oli 1,5 vuoden sopimus Gloucester AFC:n valmentamisesta.
Ilmoitin sopimuksen allekirjoitettuani Mikelle, että haluan tavata joukkueen valmentajat ja pelaajat välittömästi jo samana iltana. Vaikka ensimmäiseen peliin oli vielä viikon päivät aikaa niin halusin hoitaa kaiken alkuhässäkän mahdollisimman nopeasti alta pois.
Seuran tilanne valmentajien ja pelaajien suhteen oli ihan kohtalainen. En halunnut tässä vaiheessa tehdä kumpaankaan mitään suurempia muutoksia. Halusin pitää silloisen valmennuspuolen ainakin kauden loppuun asti muuttumattomana. Ihan vain sen takia, että minulla olisi taustallani sellaisia ihmisiä, jotka tuntevat joukkueen pelaajiston ja pelaajien tavat. Pelaajat olivat yllättävän positiivisia jo ensimmäisellä tapaamisella ja ottivat minut hyvin vastaan. Juttelin joukkueemme kapteenin Billy Jonesin pidemmän tovin, kysyin häneltä ihan suoraan mitä mieltä hän oli joukkueen tilanteesta ja mahdollisuuksista sarjassa pysymisestä. Hän oli sitä mieltä, että joukkueella on hyvät mahdollisuudet säilyä sarjassa, jos vain teemme kovasti työtä yhdessä sen eteen. Asenne hänellä oli juuri oikea, juuri sellainen kuin halusinkin.
Tuloksellisesti joukkueen loppukausi oli suorastaan huikaiseva. Hävisimme yhdeksästätoista pelaamastamme ottelusta vain kolme. Kävimme sarjassa parhaillaan seitsemäntenä ja olimme nousukarsintoihin oikeuttaneesta viidennestä tilasta vain kuuden pisteen päässä. Olimme kuitenkin sarjassa kauden päätteeksi hienosti yhdeksäntenä. Olin suoraan sanottuna kauden päätteeksi joukkueesta helvetin ylpeä. Kukaan ei tainnut uskoa, että Glouchester kykenisi ihan tälläiseen nousuun loppukauden aikana. Eräs nimeltä mainitsematon entinen Gloucester-vaikuttaja jopa kehtasi kritisoida seurajohtoa, kun he valitsivat minut manageriksi.
Pelaajistoon en mitään kauhean suuria muutoksia tehnyt kauden aikana. Joukkueen materiaali oli ennestään ihan hyvä, joukkue kaipasi ainoataan hieman materiaalin levennystä. Ei muuta. Tässä vielä joukkueen koko kauden siirrot kokonaisuutena.
Kauden päätteeksi fanit valitsivat joukkueen parhaaksi pelaajaksi kapteeni Billy Jonesin. Tästähän oli seurata pienimuotoinen farssi Billyn ja seuran välillä, kun Billy halusi jatkosopimukseensa huomattavan suuren palkankorotuksen, johon taas seuralla ei ollut varaa suostua. Mutta tästä en saa sopimusteknisistä syistä enempää kertoa.
Tässä myös joukkueen "Best XI" kaudelta 2014-2015.
Heti kauden päätyttyä päätin tehdä joukkueeseen suuria muutoksia. Erityisesti valmennuspuoli joutui tulilinjalle, kun päätin laittaa käytännössä koko henkilöstön vaihtoon ja palkata tilalle uutta porukkaa. Välillä muutos on hyvästä ja ajattelin, että Gloucester kaipaa sitä muutosta juuri nyt. Ja muutoksen aika tuntui muutenkin sopivalta. Kesällä tapahtui seurassa muutenkin pelaajistossa hieman muutoksia, joten senkin kannalta oli hyvä hetki uudistua muutenkin. Mutta näistä sitten tarkemmin lisää seuraavissa viesteissä.
Follow me on:
Twitter
Youtube
Imgur
Pelaajistoon en mitään kauhean suuria muutoksia tehnyt kauden aikana. Joukkueen materiaali oli ennestään ihan hyvä, joukkue kaipasi ainoataan hieman materiaalin levennystä. Ei muuta. Tässä vielä joukkueen koko kauden siirrot kokonaisuutena.
Kauden päätteeksi fanit valitsivat joukkueen parhaaksi pelaajaksi kapteeni Billy Jonesin. Tästähän oli seurata pienimuotoinen farssi Billyn ja seuran välillä, kun Billy halusi jatkosopimukseensa huomattavan suuren palkankorotuksen, johon taas seuralla ei ollut varaa suostua. Mutta tästä en saa sopimusteknisistä syistä enempää kertoa.
Tässä myös joukkueen "Best XI" kaudelta 2014-2015.
Heti kauden päätyttyä päätin tehdä joukkueeseen suuria muutoksia. Erityisesti valmennuspuoli joutui tulilinjalle, kun päätin laittaa käytännössä koko henkilöstön vaihtoon ja palkata tilalle uutta porukkaa. Välillä muutos on hyvästä ja ajattelin, että Gloucester kaipaa sitä muutosta juuri nyt. Ja muutoksen aika tuntui muutenkin sopivalta. Kesällä tapahtui seurassa muutenkin pelaajistossa hieman muutoksia, joten senkin kannalta oli hyvä hetki uudistua muutenkin. Mutta näistä sitten tarkemmin lisää seuraavissa viesteissä.
Follow me on:
Youtube
Imgur
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti